Adventureilla reissussa – Rapaa, hikeä ja onnenkyyneleitä

Koeajot 18.08.2014

Nykypäivän adventuret ovat monipuolisia pyöriä. Halusimme testata voiko samalla pyörällä vierailla moottoriradalla ja ajella kuraisia metsäpolkuja.

Kukaan tuskin kiistää sitä faktaa, etteikö kotimaamme rikas luonto tarjoaisi loistavia puitteita matkailulle. Siitäkin huolimatta erityisesti moottoripyöräreissut tuntuvat usein suuntautuvan maan rajojen ulkopuolelle ja hyviä prätkäilymaastoja haetaan erityisesti Keski-Euroopasta.

Elämyksien hakeminen ulkomailta ei välttämättä kannata, sillä suomineidon uuma tarjoaa prätkäilymielessä melkoisia elämyksiä. Serpentiinimäiset asfalttitiet, paratiisirantojen hiekkadyynit ja mudan kyllästämät metsäpolut kutsuvat ajamaan kaksipyöräisellä. Rauhaa kaipaavalle tarjolla on myös silmänkantamattomiin pohjoista erämaata. Olut tosin on muuta Eurooppaa kalliimpaa.

Reissumme alkuperäinen idea oli uusia viime vuonna kaivelemaan jäänyt Rautaperse. Viimekeväinen reissu oli menestys, mutta kehnot  kelit jäivät kaivelemaan. Ajosuorite tapahtui pääosin pakkasessa, minkä vuoksi taivaltaminen oli alusta loppuun silkkaa kidutusta. Sen vuoksi ajamisesta ei tullut juuri nautittua, sillä jäähän vetäneen visiirin läpi ei juuri maisemia tiirailtu.

Päätimme suunnittelun alkuvaiheessa tehdä itse ajamisesta päämäärää tärkeämmän ja keskittyä rautaperseen ajamisen sijaan nautiskeluun pyörän päällä. Siksi päädyimme välttelemään valtateitä ja tylsiä asfalttiväyliä viimeiseen saakka.

Varasimme reissulle aikaa kaksi vuorokautta ja summittaiseksi kilometritavoitteeksi asetettiin 1000 km. Ajamista päivätasolla on siis kohtuullisen runsaasti, sillä yli 500 km:n päiväetappi sivuteitä pitkin tarkoittaa ajamista reilun työpäivän verran. Pitkistä päivistä huolimatta halusimme pitää kiinni nautinnollisen ajamisen periaatteesta.

Tien päälle seikkailupyörillä

Array

Reissun startti tapahtuu pääkaupunkiseudulta, josta päätämme suunnata nokan kohti reissun ainoaa ennalta sovittua kohdepaikkaa. Halusimme nimittäin päästä kokeilemaan Adventure-henkistä kalustoamme Virtasalmen Motoparkissa, sillä olinhan tullut aiemmin viime vuonna väittääkseni, että erityisesti BMW:n R1200GS on takuulla nopea pyörä rataolosuhteissa.

Iso-Gessu on reissumme toinen työkalu, jonka rinnalle saimme BMW:n GS-perheen keskikokoisen seikkailupyörän – F800GS:n. Molempien pyörien pitää taipua rata-ajon lisäksi myös kevyeen iloitteluun tiettömillä taipaleilla. Lisäksi mukaan pitää mahtua muutaman päivän reissukamat ja yöpymisvarusteet.

Reissu starttaa nikotellen, sillä kypäräpuhelimien virittäminen ottaa vuoden tauon jälkeen oman aikansa. Kun signaali saadaan vihdoin kuulumaan, on reissuajasta tuhraantunut hyvä tovi. Kaiken lisäksi täydeltä terältä paistava keskipäivän aurinko kastelee ajokamat ajopukuja myöten litimäräksi.

Ajokeli on ennustustenkin mukaan kunnossa, sillä paikallisia kuurovaroituksia lukuun ottamatta keli on aikeissa pysytellä kahden päivän rupeaman ajan aurinkoisena. Täydellisen optimin ajokelin saavuttaminen vaatisi useamman asteen viilemämpää ilmaa, sillä 27 asteen lämpötilassa kypärän sisusta on suurimman osan ajasta täysin märkä.

Hiekkamontut hakusessa

Alkutaipaleen reitti mutkittelee navigaattorin avustamana pienimpiä mahdollisia teitä Järvenpäästä kohti Lahtea. Ideologiaamme kuuluu mahdollisimman mutkaisen ja huonokuntoisen reitin lisäksi kartoittaa ympärillä olevia hiekkamonttuja ja muita petentiaalisia ajopaikkoja.

Pihateiltä näyttävien kinttupolkujen kahlaaminen tuttujen ajoreittien reunamilla tuo ajamiseen uutta pontta ja mielenkiintoa, sillä kotimaan päätiet on tullut ajettua tutuksi 20 vuotta kestäneen prätkäuran aikana useaan kertaan läpi. Tällä kertaa tutut reitit olivat pannassa.

On hieman yllättävää kuinka kaunista luontoa Etelä-Suomen tieverkoston sivuraiteet kätkevät sisäänsä. Mäntsälän korkeudella maisemat ovat paikoitellen kuin Kuusamossa ja metsän keskellä mutkittelevilla teillä ei juuri näe vastaantulijoita. Kapealla hiekkatiellä vastaantulija tosin nostaa pulssin kerta toisensa jälkeen, sillä autoilijan ajolinja on taajaman ulkopuolella tavallista leveämpi.

Pian metsäiset hiekkatiet loppuvat ja joudumme vaihtamaan väylän asfalttipäällysteiseen. Kaikeksi onneksi satumme eksymään yhdelle kotimaan parhaista mutkareiteistä. Mutkainen ja mäkinen reitti kulkee Lahden pohjoispuolelta kohti Kalkkisia ja asfaltti on kuin unelma. Tuoreesti asfaltoitu tie ei ole vielä päässyt halkeilemaan roudasta, vaan pinta on kuin samettia.

Upea tie päättyy Kalkkisten komealle sillalle, jossa pidämme kuuman kelin vuoksi juomatauon. Kaksi täyteen lastiin pakattua adventure-pyörää herättävät mielenkiintoa ja juttuseuraa on tarjolla jonoksi asti. Saamme kutsun lähteä päivän viettämiseen saunalaivalla, mutta toteamme ajosuoritteen jäävän tässä tapauksessa hyvin nopeasti kesken ja kieltäydymme kohteliaasti kunniasta.

Jatkamme matkaa Kalkkisista kohti Heinolaa ja tieosuus on jälleen kerran kuin moottoripyöräilijöiden päiväunista. Loputtomat mutkat seuraavat toisiaan ja korkeuserot tekevät ajamisesta silkka nautintoa. Pidämme yllä kohtuullista matkavauhtia ja saavutamme hieman jälkeen jäänyttä aikatauluamme.

Vihdoin kunnon kurapaikka

Ensimmäinen varsinainen ilottelupaikka löytyy vajaan 200 kilometrin ajamisen jälkeen kun bongaamme Hartolan seudulla kutsuvan näköisen hiekkamontun. Ajamme intoa täynnä kohti montun keskiosaa, jossa meitä odottaa ankealla ilmeellä tuijottava dumpperikuski. Käännymme kannoillamme ja päätämme jatkaa monttuajoa hieman syrjemmällä.

Sorakuopan reunustalla on useita hyviä ajoreittejä, jotka kiertelevät montun keskiosaa. Muutama päivä sitten seutua piiskanneet sateet ovat jättäneet maastoon jälkensä ja tiellä on useita komeita vesilätäköitä, joista ajaminen kastelee kuskin huolellisesti. Tulvinut vesi on tehnyt tehtävänsä myös syvemmällä metsässä, jossa saamme ensimmäistä kertaa haudattua pyörät sellaiseen velliin, josta ei ajamalla nousta.

Samin ohjastama pikku-Gessu jää jumiin traktorinrenkaan tekemään kuraiseen uraan ja pyörä on viittä vaille kaatua keskelle kuralammikkoa. Kuin ihmeen kaupalla pyörä pysyy kuitenkin pystyssä, mutta omin avuin se ei kaivaudu ulos kolostaan, vaan vaatii molempien kuskien työntövoimaa ja BMW:n koneen vääntökapasiteettia. Muutaman minuutin ahkeroinnin jälkeen pyörä on kuivalla maalla ja kuskit entistä hikisempiä.

Iso-Gessu selviytyy vähemmällä, sillä kookkaampana kuskina saan pyörän omin avuin kuivalle maalle. Toisaalta olen pettynyt, sillä ison prätkän kaivaminen toivottomasta tilanteesta on koko homman suola. Metsässä ryömiminen vaatii veronsa, sillä molemmat kuskit olemme melkoisen poikki ponnistuksen jälkeen. Siksi päätämmekin suunnata reittimme takaisin kohti kiinteämpiä alustoja.

Jatkamme matkaa Hartolasta hetken mielijohteesta kohti Jyväskylää, jossa ajatelimme viettää ensimmäisen yön. Emme kuitenkaan tyydy nelostien tylsään antiin, vaan lähdemme tavoittelemaan hiekkaisia polkuja kohti uutta määränpäätämme Keski-Suomen helmeä. Reittimme kulkee sivuraiteena toimineen metsäautotien kautta kohti Korpilahtea, jossa on tarkoituksena nauttia päivän ensimmäinen ateria.

Unohtumaton ruokaelämys

Muonapaikaksi valikoituu Samin aiemmin paljon mainostama ”keidas” nimeltään Lossivahti. Paikka on hirsistä muovattu ravintola-motelli, joka on ulkoasustaan päätelle nähnyt parhaat päivänsä. Ulkonäkö ei petä tälläkään kertaa, sillä ystävällinen yrittäjä on varustautunut nälkäisiin matkalaisiin huonosti. Tarjolla on kaksi ruokalajia, joista päädymme ”tuunattuun pizzaan”. Kyseessä on siis Atrian valmistama kytkinlevypizza, jonka tuunattu osuus pitää sisällään kaupan valmislihapullia, juustoa ja sinappiraidan. Kokonaisuus hivelee silmiä ja vatsaa.

Karmaisevan ruokakokemuksen jälkeen lähdemme vatsat mouruten kohti ensimmäistä majapaikkaamme Jyväskylässä. Reitti ei kuitenkaan etene suoraan kaupngin keskustaan, vaan käymme ajamassa pienen lenkin hiihtokeskus Riihivuoren lähimaastossa. Voimakkaita nousuja ja laskuja sisältävä hiekkareitti on haastava ajettava ja allani muriseva R1200GS on viittä vaille lipua syvään rotkoon.

Ensimmäisen ajopäivän jälkeen mittarissa on reippaat 430 kilometriä, jotka ovat syntyneet matkalla Tuusulasta Jyväskylään. Suorinta reittiä matkaa olisi ollut vajaat 300 kilometriä, mutta sivuteitä koluamalla saimme reippaat 150 kilometriä lisämatkaa. Mutta kaikki oli sen arvoista. Ajopäivä on tähän mennessä kestänyt liki yhdeksän tuntia, joten olemme luonnollisesti poikki päivän ajeluista. Siitäkin huolimatta jaksamme katsastaa Jyväskylän virkeän yöelämän, jonka ansiosta startti kohti Motoparkia viivästyy usealla tunnilla.

Reissumme ainoa ennalta määrätty etappi on Virtasalmen Motopark, jota kohti starttaamme matkan lauantaiaamuna. Kellon näyttäessä reipasta aamukymmentä, seisoo lämpömittarissa 26 astetta. Ajokeli on jälleen enemmän kuin lämmin. Tällä kertaa matka kulkee pääteitä pitkin, sillä säästämme tarkoituksella voimia päivän ratakoitokseen. 40 kilometrin ajon jälkeen saamme niskaamme rapsakan kuuron, johon aurinkoisessa Jyväskylässä emme osanneet varautua.

  • Array
  • Array
 

Monsuunisade kastelee kaiken

Kuuron äityessä lähes monsuuniksi, pysäytän pyörän ja yritän repiä sadekalvoa ajopukuni alle. Lopputuloksena nahkapuku ja vedenpitävä kalvo ovat molemmat litimärkiä, eikä  kalvo löydä tietään ajoasun alle. Kuuro on kuitenkin paikallinen ja koko hommasta olisi selvinnyt jatkamalla matkaa vajaan kilometrin. Kiukku haihtuu pian väsyneeseen nauruun, joka kaikuu kypäräpuhelimissa.

Edellisesta illasta johtuen väsyneen ajomatkan jälkeen saavumme Virtasalmelle, jossa meitä tervehtii aurinkoinen ajosää. Paikalla on kourallinen muita motoristeja, jotka silmäilevät ajopelejämme ennakkoluuloisesti. Allamme on kaksi kookasta adventurea, joita harvemmin näkee moottoriratojen pintaa kuluttamassa. Tällä kertaa tarkoitus on kuitenkin testata kaksikon toimivuus rata-ajossa. Riisumme pyöristä laukut, jotta norsumaista painoa saadaan putoamaan siedettäviin lukemiin ja painopiste alemmas.

Täydellä terällä polttava aurinko on omiaan nielemään kuskeista mehut, joten tyydymme kolmeen 20 minuutin mittaiseen ajorupeamaan. Reippaan parinkymmenen ratakierroksen jälkeen käy selväksi, että molemmista pyöristä kuoriutuu tarvittaessa myös yllättävän ketteriä kavereita radalla. Ennätysaikoja ei luonnollisesti kannata odotella, mutta pääsuoran päähän saa helposti vauhtia yli 200 km/h, mikä on tämän kaltaisille pyörille mukava luku.

Vaikka olemme melkoisen puhki ratailoittelun jäljiltä, päätämme kuitenkin lähteä kartoittamaan moottoriradan ympäristössä olevia hiekkareittejä. Tiemme johtaa pian hiekkamontulle, jossa pyörät pääsevät kunnon hiekkatestiin ilman laukkuja. Edeltävänä päivänä jouduimme ajamaan täydellä matkavarustuksella, joten on mukava päästä kokeilemaan pyöriä kevyemmällä lastilla.

Kaatuminen on tosiasia

Pehmeässä ja upottavassa hiekassa voimat ehtyvät nopesti ja montulla tapahtuu myös reissun ensimmäinen (ja ainoa) kaatuminen, kun Sami taivuttaa tanssipartnerinsa pehmeään hiekkaan. Vauhtia kaatumishetkellä on noin 10 km/h ja kaatumisvauhti on onneksi niin pieni, ettei pikku-Gessu saa kupeeseensa naarmuakaan. Ainoa kolaus tulee kuskin itsetuntoon, sillä nutullaan oleva BMW F800 GS vaatii kaksi miestä nostajikseen.

Nöyryytyksestä ja noston aiheuttamasta hengästyksestä toivuttuamme suuntaamme reitin takaisin kohti majapaikkaamme, joka sijaitsee Motoparkin kupeessa. Ajaminen pehmeässä ja upottavassa hiekassa on turhan hankalaa harrastelijakuskeille, emmekä halua kaataa ajokkeja pahemmin. Matkalla majapaikkaan huomaamme kuitenkin potentiaalisen hiekkapätkän, jota lähdemme seuraamaan.

Tie mutkittelee pitkin mäntymetsää ja pian huomaamme tien reunassa kyltin, joka mainostaa lähellä olevaa majavareittiä. Päätämme seurata opasteita ja reippaan kymmenen kilometrin ajon jälkeen saavumme tien päähän, jossa meitä odottaa paratiisimainen lampi. Majavia ei tosin näy mailla eikä halmeilla.

Pitkän ja hikisen päivän jälkeen päätämme käydä pulahtamassa lampeen, joka on kuin suoraan Suomi-elokuvasta. Kelteisillään suoritetun uimaretken jälkeen onkin melkoisen epämiellyttävää kiskaista päälle ajossa litimäräksi kastuneet ajokamat päälle. Jatkossa lyhyemmällekin etapille kannattaa varautua vaihtovaatteilla, sillä kesäkuumalla ajopuvun alla oleva vaatekerta on vartin ajon jälkeen täysin läpimärkä.

Reissumme toisena ja viimeisenä iltana pääsemme todistamaan Radalle.comin kesän kohokohtaa, eli tapahtumaa, joka järjestetään Motoparkin radalla ja läheisellä leirintäalueella.Tarkoituksenamme oli telttailla leirintäalueella, mutta kahden kohtuullisen raskaan ajopäivän päätteeksi nukkuminen reippaan tuhannen megalomaanisessa jurrissa olevan rata-autoilijan kanssa ei suoranaisesti houkuttele, joten siirrämme kahden miehen telttakylämme hieman hiljaisemmille laitumille.

Testiä myös moottoritieolosuhteissa

Vaikka painamme makuulle vajaan kahden kilometrin päähän festivaalialueelta, kantautuu musiikillinen tarjonta korviimme. Olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen starttaamme nokat kohti pääkaupunkiseutua, johon päätämme ajaa moottoriteitä, jotta adventure-pyörien ominaisuudet tulevat testattua myös kovemmissa vauhdeissa.

Pääasiassa hiekalle sijoittuneen reissun viimeinen siirtymä asfaltilla on puuduttavaa hommaa, sillä kotimaisien moottoriteiden varsille ei juuri ole nähtävää siunattu. Tylsyyden huomaa myös kypäräpuhelimien radiohiljaisuudesta ja aiemmin reissulla kiivaana kaikunut keskustelu on vaihtunut ajoittaiseen kysymykseen: ”Ootko vielä hereillä?”.

Puuduttavan moottoritierupeaman jälkeen reissu on päätöksessään ja lähes minuutilleen kahden vuorokauden aikana mittariin kertyi vajaat 950 kilometriä. Matka ei kuulosta kovin kummalliselta, mutta tuona aikana tuli nähtyä erittäin komeita mutkapätkiä, kuraisia ryteikköjä, moottoriradan sileää pintaa ja kuulalaakerisoralla päällystettyjä hiekkateitä.

Parissa vuorokaudessa on rakkaasta kotimaasta mahdollista saada yllättävän paljon irti. Vaikka moottoripyörällä ajamista ei usein tule ajateltua hyvänä keinona tutustua Suomen rikkaaseen luontoon, osoittautui se tässä tapauksessa erinomaiseksi tavaksi. Yllättävintä koko reissussa oli se, että löytääkseen koskematonta korpimaata, ei reissun välttämättä tarvitse suuntautua Lappiin. Jo 100 kilometrin päässä pääkaupungista voi kokea melkoisen pysäyttäviä elämyksiä.

Tuomas Rajala

 

Kuvat: Tuomas Rajala & Sami Puskala

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala on auto- ja moottoripyörämies, jonka mielestä leluja ei koskaan voi olla liikaa. Hän kärsii kroonisesta ostohumalasta ja päivät kuluvat selaillen uusia leikkikaluja. Autotallista löytyy Toyota Land Cruiser ja Mini Cooper S Clubman. Katupyörinä toimivat Honda CBR1000RR ja rakenneltu Yamaha XJR. Kurahommat hoidellaan Honda CRF450R:llä.

Kommentit

Nettimoton käyttäjien antama arvosana:
OK
  • Rekisteröityminen
    kannattaa!

    Pyyhkäise, niin teidät miksi
  • Yhdet tunnukset käyvät
    kaikilla NettiX-sivustoilla.

  • Suosikkilistasi pysyy
    ajantasalla joka laitteessa.

  • Saat samat hakuagentit
    käyttöön kaikkialla.

Rekisteröityminen on yksityiskäyttäjälle ilmaista:

-

 

,

, cm3, kW

 /3 
.

Uusi maksutapa - Mobiilimaksu

Mobiilimaksu on uusi helppo ja nopea maksumuoto, jolla voit maksaa suoraan puhelinlaskullasi ilman rekisteröitymistä suoraan Internet-selaimesta.

Palvelu toimii kaikilla laitteilla, kuten matkapuhelimet, tabletit ja tietokoneet, joissa on Elisan, Saunalahden, Telian tai DNA:n data-yhteys. Mobiilimaksun käyttäminen on mahdollista, kun käytät laskutuskelpoisen liittymän datayhteyttä. Elisan ja Saunalahden liittymillä Mobiilimaksu on mahdollinen millä tahansa yhteydellä (vaatii liittymän numeron syöttämisen).

TAI

 

 

Kirjaudu sisään

Näytä

Sinulla on keskeneräinen ilmoitus. Mitä haluat tehdä?

Haluatko poistaa kuvan?

Unohditko salasanan?

Haluan vastausviestin

Anna lähettämämme koodi

Koodi on lähetetty osoitteeseen

Salasanan uusiminen

Näytä